Omaishoidontukitaistelusta Vantaan kanssa kirjoitettuja artikkeleita / Articles about a struggle concerning the social benefits of Aikku’s care in the City of Vantaa

Taksi vie, ambulanssi tuo

Kotiuduimme keskiviikkona suunnitellulta (vaikkakin vuorokaudella venähtäneeltä) osastojaksolta. Aikku sai iv:nä Cytarabiinia (Ara-C) ja Etoposidia. Sairaalassaolon oli määrä kestää 24-tuntia. Puolivälissä vuorokautta alkoivat pahat vatsakivut. Kipuilu vaikutti ihan samalta kuin haimatulehduksien aikaan, mutta oksentelu puuttui. Kivunlievitykseen tarvittiin taas morfiinia ja Aikku arvioi kivun pahimmillaan asteikon tappiin saakka. Verikokeet eivät kuitenkaan näyttäneet haimatulehdukselle ominaista amylaasi-arvojen nousua ja muutkin tulokset olivat rauhallisia. Leukosyytti-ja neutrofiilitasot olivat toki edelleen hyvin matalat, niin kuin jo pidemmän aikaa. Vatsakipujen syy ei selvinnyt ja pääsimme kotiin kipujen laannuttua.

Seuraavan päivän iltana, nukkumaan mennessä isoveljen jo nukahdettua, Aikku alkoi valittaa “heikkoa oloa”. Ei siis niinkään kipua tai pahoinvointia, niin kuin usein lähiaikoina. Nopeasti hänen vointinsa heikkeni ja hänelle alkoi tulla kouristukselle osittain tyypillisiä oireita (kontakti minuun katosi hetkittäin, silmät fiksoituivat ylöspäin, hengitys muuttui hankalaksi, raajat jäykistyivät ja puhe muuttui sekavaksi). Olin juuri soittanut kympin osastolle neuvoja kysyäkseni ja hoitaja kehoitti soittamaan ambulanssin. Ambulanssi tuli onneksi muutamassa minuutissa ja Aikun olo alkoi itsestään kohentua ja selkeytyä. Aikun edellisen kouristuksen vakavuuden perusteella ambulanssi otti meidät kyytiin ja toi tarkkailuun Lastenklinikalle. Verikokeiden, neurologin tutkimusten ja EEG-mittauksen perusteella ei kohtaukselle löytynyt yksittäistä aiheuttajaa. Niin kuin ei viimeksikään. Todennäköistä siis on, että tällä viikolla annetut sytostaatit ovat sen takana. Samaan lopputulokseen päädyttiin toukokuun kouristuksen tiimoilta. Annetut sytostaatit olivat silloin samoja kuin nyt ja tilannetta vaikeutti kuumeileva infektio. Tällä kertaa tyttö oli kuitenkin onneksi kuumeeton. Punasoluja tiputetaan parhaillaan. Toivon, että kotiudumme täältä  viisaampina ja että saisin toimintaohjeita ja ensiapulääkettä tällaisten tilanteiden varalle vastaisuudessa. En haluaisi joka kerta nukkumaan mennessä pelätä mitä seuraava yö tuo tullessaan. 

Advertisements